 |
| kuva: www.avoinmuseo.fi |
Sitten alkoivat koulun käsityötunnit. Muistan ensimmäisistä tunneista erityisesti kaksi asiaa: Ensimmäisen työn, jossa tehtävänä oli ketjusilmukan virkkaaminen. Määränpäänä oli possu. Ensin piti virkata, virkata, virkata, loputtomiin marjapuuron sävyistä puuvillalankaa.
 |
| kuva: www.knittingdaily.com |
Kun opettaja sanoi että silmukkaketju oli riittävän pitkä, se kierrettiin vessapaperirullan hylsyn ympärille, ja liimattiin hylsyyn vielä jonkinlainen possun pää ja peräpää sekä sorkat.
Ja se toinen erityinen muisto. Se on se, kun opettaja näytti meille kuinka langanpujotin toimii. Siis se kolikon näköinen, jossa on ohut metallinen lenkki, jonka avulla lanka on helpompi pujottaa neulansilmään. Tämä tällainen:
 |
| kuva: Google-kuvahaku |
Se oli mielestäni silkkaa taikuutta. Muistan kuinka pyysin opettajaa näyttämään yhä uudelleen ja uudelleen miten sitä käytetään, ja joka kerta olin yhtä ihastuksissani.
Siksi sydämessäni käy yhä edelleen lämmin läikähdys aina kun poimin pujottimen ompelukoristani. Taikakolikon. Ne näyttävät yhä samalta kuin silloinkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti