26.8.2015

Mad Aviatrix in Finland

Elokuun alkupuolella teimme perheen kesken päiväretken Tampereelle. Kävimme katsomassa erästä aivan erityistä esitystä nimeltä Mad in Finland, jossa esiintyi rakas ystäväni sirkusseurueineen.

Suureksi hämmästyksekseni huomasin Tampereen Teatterikesän sivulta, että aiemmin neulomani Aviatrix-myssy on päässyt mukaan näyttämölle! Olen salaa hiukan ylpeä - harvan myssy päässee kiertämään maailmaa osana sirkusesityksen puvustusta. Minunpa pääsee, hih!

Kuva: Sébastien Armengol

Siellä se myssyni on, kuvassa ihan etummaisena - ja nyt näin sen myös lavalla ihan livenä, pitkästä aikaa.

Esitys oli kertakaikkisen mukaansa tempaava, kunnon tykitys täyttä suomalaista sisua, hulluutta ja hersyvää huumoria! Pääsimme artistien myötä muun muassa lavatansseihin, punk-konserttiin, yleisurheilukisoihin sekä halonhakkuuseen... Jälkeenpäin mietin, kuinkahan mahtavat muiden maiden yleisöt tulkita kaikkia niitä lähes tragikoomisia nyansseja, jotka saivat meidät suomalaiset vuoroin ulvomaan naurusta, vuoroin pyyhkimään vaivihkaa silmäkulmiamme? Niin tai näin, mielestäni tämä esitys oli paljon aidompi ja sydämellisempi kattaus suomalaisuutta, kuin mitkään valiokuntien Suomi-brändin kehittämishankkeet.

Onnea ovat ihanat käsityöt ja ihanat ystävät.

Ps. Esityksen teaser löytyy mm. YouTubesta, kannattaa tutustua! Kas tässä:



8.8.2015

Miksi?

Eihän siinä ole tavallaan mitään järkeä. Tässä maailmassa, jossa kaiken voi ostaa valmiina.
Halvemmalla, kuin mitä langat maksavat. Heti käyttövalmiina, toisin kuin ikuisuusprojektit.

Mutta pitääkö tässä järkeä ollakaan? Kaupasta ei saa taikamaailmoita, ne pitää luoda itse. Eikä yksikään kone tee sellaisia silmukoita kuin minä teen. Eikä kukaan yhdistele värejä kuten minä yhdistelen. Käsityö on siksi aina myös matka minuuteen - siihen, kuka minä olen juuri nyt, juuri tänään. Ja vaikka maailma ympärilläni ei muutu kun kudon, minä muutun. Niin paljon, että riittävätkö siihen aina sanatkaan.

Silmukat järjestyvät hiljalleen riveiksi, ja samalla myös minä järjestyn sisimmässäni. Kurttuotsaisuus vaihtuu hymynkareeseen, kivenmurikat karisevat hartioilta. Kädet kiitävät, ja niin kiitää myös mieli... muistot, ideat, ilot, surut - kuin huomaamattani selvitän lankojen lomassa oman elämäni solmukohtia aina lapsiperheen arkisesta logistiikasta syviin ihmissuhteisiin.

Ja silloin kun ajatukset ovat liikaa, en mieti yhtään mitään, vaan heittäydyn vain siihen sisälläni vyöryvään virtaan, joka tulvii värejä, muotoja, sommitelmia... ja elvyn, lataudun, voimaannun.

Tehdessäni käsitöitä olen paikassa, jossa näen selkeästi sekä taakseni että eteeni. Olen tässä hetkessä. Ja kun työ on valmis, on kuin olisin lausunut loppuun rukouksen. Olo on kevyt ja onnellinen. 

Ja sen mitä tästä kaikesta syntyi voin antaa lahjana rakkailleni. Enemmän kuin vain asusteen: taikakalun, onnen amuletin, tulvillaan lämpöä, rakkautta ja valoa. Vaikkei sitä näe päällepäin, siellä se on, jokaisessa silmukassa, jokaisen langan jokaisessa säikeessä... kuiskien: "Sinä olet minulle tärkeä."

Siksi.