Miksi?

Eihän siinä ole tavallaan mitään järkeä. Tässä maailmassa, jossa kaiken voi ostaa valmiina.
Halvemmalla, kuin mitä langat maksavat. Heti käyttövalmiina, toisin kuin ikuisuusprojektit.

Mutta pitääkö tässä järkeä ollakaan? Kaupasta ei saa taikamaailmoita, ne pitää luoda itse. Eikä yksikään kone tee sellaisia silmukoita kuin minä teen. Eikä kukaan yhdistele värejä kuten minä yhdistelen. Käsityö on siksi aina myös matka minuuteen - siihen, kuka minä olen juuri nyt, juuri tänään. Ja vaikka maailma ympärilläni ei muutu kun kudon, minä muutun. Niin paljon, että riittävätkö siihen aina sanatkaan.

Silmukat järjestyvät hiljalleen riveiksi, ja samalla myös minä järjestyn sisimmässäni. Kurttuotsaisuus vaihtuu hymynkareeseen, kivenmurikat karisevat hartioilta. Kädet kiitävät, ja niin kiitää myös mieli... muistot, ideat, ilot, surut - kuin huomaamattani selvitän lankojen lomassa oman elämäni solmukohtia aina lapsiperheen arkisesta logistiikasta syviin ihmissuhteisiin.

Ja silloin kun ajatukset ovat liikaa, en mieti yhtään mitään, vaan heittäydyn vain siihen sisälläni vyöryvään virtaan, joka tulvii värejä, muotoja, sommitelmia... ja elvyn, lataudun, voimaannun.

Tehdessäni käsitöitä olen paikassa, jossa näen selkeästi sekä taakseni että eteeni. Olen tässä hetkessä. Ja kun työ on valmis, on kuin olisin lausunut loppuun rukouksen. Olo on kevyt ja onnellinen. 

Ja sen mitä tästä kaikesta syntyi voin antaa lahjana rakkailleni. Enemmän kuin vain asusteen: taikakalun, onnen amuletin, tulvillaan lämpöä, rakkautta ja valoa. Vaikkei sitä näe päällepäin, siellä se on, jokaisessa silmukassa, jokaisen langan jokaisessa säikeessä... kuiskien: "Sinä olet minulle tärkeä."

Siksi.